Kuten olette ehkä jo huomanneetkin linkatessanne suosikkejanne olen muuttanaut. Blogini löytyy siis nykyisin osoitteesta http://liianmukavamorko.blogspot.com/. Elikkäs tämä neiti muutti nyt Bloggeriin, kun sain tarpeekseni tästä hitaasta takkuilusta.

Tavataan siis siellä :)

Keskiviikko  

Elämässä on nyt ollut pari päivää sellaista sählinkiä ettei tosikaan. Pikkusiskon elämä on muuttumassa ja äidin kanssa saa tapella.

On se oikeasti kumma kuinka aikuisten ihmisten tarvitsee kestää oman äitinsä kanssa kaikkea tätä mitä me olemme saaneet nyt kokea. Ei vaan voi ymmärtää. Miksi ihmeessä meidän tarvitsee kuunnella äidin raivoa ja kuoleman puheita. Miksi ihmeessä tarvitsee taistella siitä saako pikkusisko pitää itse työllä ansaitsemansa rahat vai viekö äiti niistä niin paljon kuin se itse haluaa. Miksi ihmeessä meidän tarvitsee tapella äidin kanssa yksinkertaisistakin asioista. Ymmärrän kyllä, että äitiä ärsyttää kun hänen kaksi aikuista lastaan pitää yhden alaikäisen puolia ja joutuu jopa hieman vehkeilemään äidin selän takana. Mutta, kun ei äiti ole antanut meille muuta mahdollisuutta. Miksi se ei anna muuta mahdollisuutta, miksi aina kaikessa pitää mennä äärimäisyyksiin ja loukata toisia. Miksi mitään ei voi hoitaa sovussa keskustellen, miksi äidin pitää aina huutaa ja uhkailla (uhkailla heittää alaikäinen pois kotoa, haastaa minut oikeuteen, puhua halustaan kuolla yms. yms.). Samankaltaista se oli kun me isommatkin oltiin nuoria. Luulisi vaan äidin oppineen jo jotain, vaan kun ei, pahemmaksi menee. Kyllähän se sitten yleensä aina rauhoittuu ja suhtautuu asioihin paljon myötämielisemmin, mutta miksi aina se huuto ja uhkailu ensiksi. Tosin nyt meidän selän takana vehkeily taisi olla äidille jo niin liikaa, ettei tässä ihan helpolla kokonaan lepytä. Toisaalta äidistä ei tiedä, se saattaa hyvinkin yhtenä päivänä raivota ja toisena anella.

Minä odotan ihmettä, vaikka en jaksa enää kunnolla uskoa, että sellaista tulisi. Odotan, että äiti myöntäisi hänellä olevan ongelma alkoholin kanssa, vaan tänään se juuri kiisti sen. Sanoi voivansa olla juomatta jos haluaa ja kun sitten pyysin olemaan 4 kuukautta juomatta niin ei kuulemma halua olla. Ja kun kuulemma alkoholistin ongelma on se ettei se pysty olemaan juomatta, kyse ei kuulemma ole siitä haluaako alkoholisti olla juomatta. Itse en vaan siihen usko, mielestäni äidillä on ongelma alkoholin kanssa kun kerran hän ei halua olla juomatta, vaikka ei sitten vedäkkään ympäri perseitä, eikä edes ehkä juo joka päivä. Yksi suuri ongelma on se ettei äiti myönnä edes sitä, että alkoholi yhdistettyä hänen moniin sairauksiinsa on ongelma. Hän sivuutti tyystin sen kohdan, jossa puhuin hänelle hänen lääkäreiden puheista alkoholin suhteen hänen sairauksiensa kohdalla. Hänen mielestään kukaan muu ei ole huomannut hänen alkoholi ongelmaansa kuin me lapset. En vaan ymmärrä miksi sitten jokainen tätini (äitini sisko) esimerkiksi kysyy huolissaan äidin juomisesta, vaikka ovatkin muuten katkaisseet välit äitiini (yhtä lukuunottamatta joka myös on huolissaan juomisesta). Miksi isäni on huolissaan äidin juomisesta, ihminen joka ei ole äitiin missään yhteydessä ja me lapsetkaan ei isälle paljoa äidin juomisista olla puhuttu. Miksi kaikki tuntemani ihmiset ovat äidin juomisesta huolissaan? Miksi? Kun minäkin ikäväkyllä koitan aina vähätellä kaikille äidin juomisia ja puhua siitä muutenkin mahdollisimman vähän. Ehkä olen tässä tehnyt äidille karhun palveluksen..

Ei ole kovinkaan miellyttävää kun mielessään ajattelee jo usein, että toivottavasti äiti kuolisi pian jotta pääsisi pois, kun kerran niin kovasti haluaa ja ettei minunkaan enää tarvitsisi tapella hänen kanssaan. Mun mielestä vaan lapset ei kuulu ajatella niin. Mun mielestä lapset pitää toivoa äidilleen pitkää ikää ja saada haudata onnellisen elämän elänyt vanha ihminen, surullisena toisen kuolemasta. Pois lasketaan toki se jos äiti olisi jo noin 80-vuotias ja makaisi jossakin vanhainkodissa tai muussa laitoksessa eikä voisi enää edes liikkua ja sairastaisi tappavaa syöpää tms. Mutta, kun äiti on vielä täysin järjissään ja pystyy liikkumaan vaikkakin hieman rajoitetusti ja hitaammin. Mutta, kyllä se vielä liikkua pystyy, eikä tarvitse siihen muuta kuin aikaa ja portaissa kaiteesta tukea. Kyllä se sinne lähibaariinkin pääsee monta kertaa päivässä vaikka matkalla on ylämäkiäkin. Toisaalta miksi äiti on päästänyt itsensä siihen kuntoon.. miksi se ei ole lopettanut juomistaan..

Tänään koitin saada äidin ymmärtämään kuinka paljon rakastan häntä ja kuinka tärkeä hän minulle on. Koitin saada hänet ymmärtämään miten pahalta tyttärestä tuntuu kun äiti aina puhuu kuinka haluaisi kuolla. Kerroin kuinka toivoisin saavani haudata äidin joka on elänyt onnellisen elämänsä lopun. Sanoin jopa ottavani ainakin puolet hänen kivuistaan ja antavani hänelle puolet positiivisuudestani ja iloisuudestani jos se vaan olisi mahdollista. Tekisin hänen elämästään jopa onnellisen jos voisin. Mutta, sanoin etten vois sitä tehdä, se on hänen itsensä tehtävä. Kerroin toivovani, että meidän välit taas paranisi ja lämpiäisi. Sanoin kuinka toivoisin voivani soittaa hänelle kun jotain iloista tapahtuu, eikä niin kuin nyt, että pelkään hänen puheluitaan. Toivon, että voisimme iloita toistemme iloista. Sanoin kyllä varmasti jotain hieman loukkaavastikkin, mutta myös lähes itkin sitä kuinka rakastan häntä. Hänen viimeinen vastauksensa kaikkeen tähän oli, ettei hän aijo kasvattaa puhelinlaskuaan 50 euroon kuunnellen kuinka hänelle saarnataan. Sanoi perään, "soitellaan kun on asiaa".. Miksi ihmeessä ihmisen täytyy olla niin negatiivinen ettei hän näe elämässä mitään positiivista, miksi hän kääntää kaiken positiivisen negatiiviseksi. Miksi hän ei kuule mitään muuta kuin saarnaa ja vihaa. Miksi kaikki se rakkaus mitä olen hänelle antanut, kaikki se tuki ja apu lopulta unohdetaan ja muistetaan vain kaikki negatiivinen. En minä mitään ylistystä halua, ei äidin tarvitse minua joka päivä kiitellä. Toivoisin vain joskus kuulevani jotain positiivista tai no kuulenhan minä joskus, mutta niin harvoin. Enemmän minä tappelen äidin kanssa, enemmän me riitelemme ja huudamme kuin kerromme kuinka toisistamme välitämme ja rakastamme. Sanoin senkin äidille. Kerroin kuinka en tahdo elää sillä tavalla, vaan haluan olla onnellinen ja liittää äitini siihen onneen.

En tiedä, ehkä tämä tilanne nyt vaan saa asiat taas kuumenemaan ja kärjistymään.. en tiedä. Mutta, pelkään koko ajan sitä hetkeä milloin äidin ja minun välit menevät kokonaan. Olen toki viime aikana tehnyt sellaista mistä äiti varmasti syystäkin on loukkaantunut ja menettänyt luottamuksensa. Mutta, minä tein sen rakkaudesta siskooni.

En sitten tiedä, ehkä se sitten olisi parempi jos ei enää pitäisi yhteyttä äitiin. En vaan pysty siihen etten enää vastaisi hänelle ollenkaan kun hän soittaa. En pysty unohtamaan omaa äitiäni. Toisaalta oman elämäni takia olisi parempi pitää äitiin mahdollisimman vähän yhteyttä. Ei kukaan jaksa tälläistä tappelua ja rassaavaa elämää, ei edes oman äitinsä tähden. Ei kai ihmisen tarvitsisi aikuisena enää huolehtia äidistään tällä tavalla, ei kai minun tarvitse istua yksi kotona ja miettiä vaan äitiä ja sen asioita, unohtaen omat murheeni. Tarvitseeko ihmisen ahdistua jokaisesta soitosta jonka saa äidiltään? Tarvitseeko aikuisen ihmisen tapella äitinsä kanssa aina kun äiti soittaa? Tarvitseeko ihmisen pelätä mitä äiti nyt tekee tai sanoo? Tarvitseeko aikuisen lapsen kuunnella äitinsä uhkailuja? Tarvitseeko??? Missä vaiheessa mennään niin pitkälle, että aikuinen lapsi voi katkaista välit äitiinsä koska ei enää jaksa? Milloin on tarpeeksi syytä olla jaksamatta?

Jos pikkusisko vaan olisi jo sen 18-vuotta niin voisin tehdä äidin suhteen ihan mitä vaan ja huokaista helpotuksesta..

Vielä yksi kysymys.. kun lapset perivät vanhemmat, perivätkö he myös vanhempiensa velat?

Maanantai  

Että voi olla vaikeaa saada kirjoitettua tänne tai edes kunnolla luettua toisten blogeja. Ei vaan oikein innosta, vaikka eipä tässä mitään ihmeellistä ole tapahtunutkaan. Voisi kai sitä silti edes yrittää :)

No pikaiset kuulumiset..

Viime viikolla töissä oli aika hiljaista, keskiviikkona oli hiljaisin päivä töissä, silloin oli paikalla neljä lasta ja meitä hoitajia oli kaksi + vielä keittiössä yksi ihminen. Käytiin sitten katselemassa lampaita kun sääkin juuri ja juuri salli sen. Lapset olivat tietysti innoissaan ja olihan meillä aikuisillakin mukavaa ja leppoisaa. tein viime viikolla aika monta ilta vuoroa töissä ja lähes joka iltapäivä pääsin lähtemään jo puolitoista tuntia ennen työvuoron loppumista, ihan mukava lisä tuokin. Nyt ei tuollaisesta enää kuin haaveilla, on taas palannut lisää lapsia lomalta ja parin viikon päästä alkaa taas olemaan talo täysi. No ei kaikki ihan elokuun alussa palaa tai aloita hoitoa, mutta aika moni kuitenkin. Lisäksi minulla tulee nyt olemaan kaksi uutta työkaveria ryhmässäni, molemmat kyllä jo onneksi tuttuja. Toinen tulee toisesta ryhmästä ja toisella ei ole kokemusta eikä edes koulutusta lastenhoitoon, mutta ollut meillä jo muuten töissä ja sopii kyllä hyvin lasten pariin. Saapi nähdä miten elokuu vie voimat kun tulee aikalailla uusia lapsia ja aikuisetkin uudet..

Lauantaina käytiin Miehen kanssa veneellä, ei veneilemässä kuitenkaan. No sen verran, että pääsin kokeilemaan kerran kuinka laituriin saavutaan ja ihan suht mukavastihan se meni ekaksi kerraksi. Lähinnä kuitenkin keskityin vain olemiseen ja Mies korjaili moottoria, jota tosin edelleen tarvitsee korjailla jotta veneilemään pääsisi. Voipi siis olla ettei kauheasti veneillä tänä kesänä. Otin sitten aurinkoa veneen kannella ja kävinpä jopa heittämässä talviturkinkin vihdoin pois.. vaan on se merivesi sitten oivan kylmää kun on tottunut järvessä uimaan. tehtiin me myös ruokaa veneellä, paistettiin pihvit ja juotiin muutamat mukilliset viiniä. Oli se ihan mukavaa katsella hitaasti laskevaa aurinkoa ja nautiskella viiniä keinuvassa veneessä. Tosin illalla vielä sängyssäkin keinutti, ei viinin vaikutuksesta vaan aaltojen :)

Niin ja kävinhän minä IsoMörön kanss viimeviikolla lenkilläkin, tällä kertaa juoksin hiekkatiellä/pururadalla/polulla kaikki tasaiset ja alamäkiosuudet. Hyvä minä! :)

Mitäpä tässä muuta, ei kummaa kummempaa, päätänkin raporttini tähän.

Maanantai  

Ensimmäinen työpäivä loman jälkeen. Meni ihan mukavasti. Pääsin lähtemään töistä jopa tuntia ennen kuin työvuoro olisi oikeasti päättynyt, mitäs minä siellä ilman lapsia olisin tehnyt :)

Sain myös kuulla, että työkaveri otti sitten sen paikan mitä sille tarjottiin. Vuosi virkavapaata, katsotaan tuleeko enää takaisin.

Kuten aikaisemmin joskus mainitsin niin ostelin leimakuvia. Nyt olen vihdoin saanut muutaman väritettyäkin ja tehtyä muutaman kortin.





En ole itse tietenkään täysin tyytyväinen kumpaankaan kuten asiaan toki kuuluukin :)

Sunnuntai  

Siinä se kesäloma sitten vierähtikin. En tehnyt kummempaa, lähinnä vain kotona harmittelin alkuviikosta kurjaa säätä ja loppuviikon vain olin, paitsi se perjantai Ikeassa. Minun tuurillani seuraavat viikot paistaakin sitten aurinko oikein kunnolla :) No toisaalta toisihan se aurinko töihinkin mukavan lisän, joten ei se ihan hukkaan menesi vaikka työt taas alkaakin.

Keskiviikkona se taisi olla kun kävin IsoMörön kanssa reilun tunnin kävelylenkillä. Tänään kävin hiukan vajaan tunnin lenkillä ja muutaman kerran matkalla uskaltauduin jopa hölkkäämään tasaisia ja alamäki osuuksia. ehkä se tästä lähtee, kesäkunto.. tai sitten ei =)

Nyt tarvitsisi valmistautua huomiseen työpäivään.. kaipa se tämä loma on aika hyvin rentouttanut kun ei oikein edes vielä tajua, että töihin tartteis huomenna herätä ja olo on aika levännyt, tuntuu kuin olisi ollut kotona ainakin kaksi viikkoa. Toisaalta en pistäis pahakseni vaikka saisi olla vielä muutaman viikon kotona, vaan ei auta köyhän muuta kuin työtä tehdä ruokansa eteen. Onneksi on herätys kuitenkin vasta kahdeksan jälkeen..

On täällä ilmeisesti kuitenkin jonkinlaista lomastressiä ollut ilmassa. Sillä eilen menin sänkyyn 1.30, sammutin valon 2.00 ja unta sain vasta 6.00. Että, ei mennyt kuin neljä tuntia unen saantiin. Lopulta unen taisi tuoda kuitenkin 5.30 otettu pilleri. Hitto, koko viikon pystyinkin olemaan ilman niitä. Ja olihan tuossa yöllä muutenkin kyllä hieman häiriötä, mutta vasta neljän aikaan, Mies könysi silloin kotiin ryyppyreissultaan. Viiden aikaan mun oli pakko siirtyä sohvalle yrittämään unta ja tosiaan tunti siinäkin meni tapellessa. En mä voinu jäädä Miehen viereen kun se hais kamalalta ja nukkui siinä 10-20sentin päässä mun nenästä. Alkuun meni ihan ok, kun nukuin selkä Mieheen päin. Kunnes lonkkani puutui ja oli pakko kääntyä selälleen. Ei sitä hajua kestänyt. Työnsin Miehen selälleen, vaan tuopa alkoi kuorsaamaan.. Uuuh, vaikka tuon kuorsaamisen olisin jotenkin kestänyt, kun se kuitenkin oli aika hiljaista, niin sitä hajua en, ei auttanut nimittäin sekään ettei Mies enää hengittänyt minuun päin. Sohvalle siis mars.. itse sinne oli mentävä, Mies tuskin olisi edes kylkeään kääntänyt vaikka olisin kattilankansia hakannut vieressä :)

Perjantai  

Lomaa olen tässä viettänyt, en sen kummempaa kuitenkaan touhunnut.

Eilen käytiin Miehen velipuolen talon remppaa katselemassa ja hiukan auttelemassa tai Mies lähinnä auttoi, minä katselin päältä pääasiassa.

Tänään käytiin Ikeassa. Ostettiin parvekkeelle vihdoinkin pöytä, löytyi juuri sopiva Ikeasta vaikka sieltä sitä vähiten olin osannu etsiä. Kaikista muista paikoista kyllä olin katsonut, mutta joko ne ei ollu muuten kivoja tai sitten maksoi maltaita. Tämä oli mukava ja suht edullinenkin sen lisäksi. Ostettiin myös vessaan hylly. Pääsin vihdoin eroon siitä aataminaikuisesta metallikorista. Lisäks ostettiin IsoMörölle matto parvekkeelle patjaksi, pari sohvatyynyn päällistä ja verhokankaat keittiön ja olohuoneen ikkunaan, nyt vaan pitäisi ne vielä ommella :)

Muuta ei oikeastaan ostettu. Purkkien ja purnukoiden osto ja katselu oikeastaan jäi kun Mies alkoi siinä vaiheessa olla aika valmis lähtemään. Hyvin se siihen asti olikin jaksanut, ei kitissyt oikeastaan yhtään :) Verhokankaitakin mittaili mun kanssa innokkaana, itseasiassa oikeastaan melkein valitsi ne :) Jos tuo Ikea olisi lähempänä niin menisin sinne itse kyllä takaisin katselemaan niitä purkkeja, kukkaruukkuja, koreja yms., mutta nyt saa jäädä. Ehkä sitten joku kerta kun muutenkin menen pk-seudulla käymään. Tekisi nimittäin mennä hieman shoppailemaan sinne vaatteita, mutta taitaa mennä ensi kuuhun kun tänään tuhlasin jo 165e tuonne Ikeaan :)

Lisäks saatii vihdoin tuo Miehen ostama Nokian N95 toimimaan, niinpä sitten kunhan Mies eka siirtää tietonsa ja "tavaransa" vanhasta N95:sta tuohon uuteen, saan minä käyttööni tuon kerran merivedessä uitetun vanhemman N95:n. Tuohon puhelimeenkin sitten tuhlasin tavallaan rahaa, tosin en maksa sitä kerralla. Mies osti tuon uuden samanlaisen kun edellinen ui ja alkuun vaikutti ettei se enää toimi, mutta nyt kuitenkin moitteettomasti toimii. Joten toki mä maksan siitä vanhasta sille, kun sen kerran saan käyttööni. Olisin saanut tuon uudemman muuten, mutta ilmeisesti mun sim-kortti on vanhan mallinen tai sitten muuten vaan saunalahti ei suostu siinä ulkomaisessa puhelimessa toimimaan, joten joudun tyytymään vanhaan =)

edit. 12.7. klo 12.40
Mies haluaa sittenkin minun ottavan sen uudemman N95:n käyttööni. Sanoi ettei voi ottaa takuuta siitä kuinka se vanhempi toimii vaikka nyt onkin toiminut, mutta kun se siellä merivedessä ui. Ja kun mä kuitenkin maksan siitä puhelimesta sille. Joten nyt tarvitsee kysyä saunalahdelta tuoreempaa sim-korttia ja jollei ne sitä anna niin sitten menköön vaikka vaihtoon koko liittymä :)

Sain tälläisen Arjalta, marihaalta ja Onsillalta. Suuret kiitokset heille!



Here the rules:
Säännöt:

1. The winner can put the logo on his/her blog./
Voittaja voi laittaa logon blogiinsa.

2. Link the person you received your award from./
Linkitä siihen blogiin, josta palkinnon sait.

3. Nominate at least 7 other blogs./
Nimeä vähintään 7 muuta blogia palkinnon saajiksi.

4. Put links of those blogs on yours./
Laita noiden blogien linkit sivullesi.

5. Leave a message on the blogs of the boys/girls you've nominated./
Jätä viesti blogeihin, jotka nimesit voittajiksi.


Itse ikäväkyllä en tahtoisi millään arvostella blogeja paremmuusjärjestykseen. En nimittäin ole koskaan pitänyt tavasta laittaa ihmisiä järjestykseen sen mukaan kuka on kivin, ketä rakastan eniten ja kuka on parempi kuin toinen. Se ei vaan sovi mulle.. Mä vannon, että mä kovasti yritin, mutta ei se onnistunut..

Voisin toki antaa tämän niille blogeilla joita luen ja jotka lukevat minun blogiani. Niille joita luen, mutta en kommentoi. Niille joita luen ja kommentoin, mutta he eivät lue minun blogiani. Sekä myös niille harvoille jotka tänne joskus kommentoivat, mutta en ehkä lue heidän blogiaan. Voisin antaa tämän siis kaikille niille blogeille joita luen tai olen lukematta, mutta ne kaikki eivät mahdu millään tuohon seitsemään. Eikä edes ne mitä luen taida mahtua seitsemäänkymmeneen.

Jotenka ojennan tämän kaikille teille jotka blogissani käytte, olette sen kaikki yhtä tasaisesti ansainneet!

Lauantai  

Aloitin kesälomani sitten päivää aikaisemmin vatsataudin merkeissä. Ei mikään kovin kiva tapa aloittaa lomaa, varsinkaan kun lomaa ei ole kuin viikko joka tietysti alkaa maanantaista, eli eka viikonloppu meni nyt ihan harakoille. Erityisesti heti alkuun kiukutti kun pomo laittoi torstai-iltana vastauksena sairasloma viestiini mukavan yllätyksen, kysyi tuonko lääkärintodistuksen sitten lomani jälkeen. Meillähän saa olla kolme päivää poissa ilman todistusta.. en tiedä sitten miksi tuo tahtoi heti lääkärintodistusta, ei auta toivoa kuin, että siksi jos sairasloma venyy loman alkuun ja siitä syystä sitten lomapäivät siirtyvät. Toivon hartaasti ettei kyse ollut siitä toisesta vaihtoehdosta, eli hän epäili sairaslomani tarpeellisuutta.

No tarpeeton se ei tosiaan ollut. Torstaina jo joskus seitsemän jälkeen ekan kerran vihlaisi vatsaa, en tietty tajunnu tuota oikeastaan vielä silloin. Yhdeksän-kymmenen maissa sängyssä maatessani olo alkoi olla kamala ja vihlonta ja kouristelu alkoi. Puolen yön aikaan kouristelu oli jo aika kamalaa. Kerran yritin helpottaa oloa tunkemalla sormet kurkkuun, sain hieman nestettä ulos, mutta siihen se hyöty jäi, ei siis auttanut. Kahdelta yöllä en enää kestänyt, eikä myöskään Mies kestänyt katsoa tuskaani vaan lähdimme lopulta sairaalan ensiapuun. Kouristuksia tuli muutaman minuutin välein, välillä sarjana, välillä yksittäin. Kouristus tuntui kuin olis yrittänyt synnyttää ruokatorven kautta (okei, en ole synnyttänyt en tiedä miltä se tarkalleen tuntuu) Hengitys salpaantui ja kouristus veti koko kropan kippuralle. Kouristushan johtuu siitä kun vatsa tahtoo oksentaa, mutta leikattu vatsani ei suostu päästämään oksennusta ulos kun kiristetty ruokatorvi ottaa vastaan. Yritäppä siis tunkea suurella voimalla jotakin sellaisen läpi joka ei suostu antamaan periksi yhtään. Ei erityisen mukavaa.

Ensiavussa ne sitten antoivat minulle kanyylin kautta kipulääkettä, vatsalääkettä ja pahoinvointilääkettä, sekä sitä jotakin tiputusnestettä. Aikaa meni yhteensä pikkasen vajaa pari tuntia ja kun kotiin pääsin niin olin aivan loppu, onneksi kuitenkin kouristelut olivat loppuneet ja pahaolokin oli tiessään. Mukaani sain yhden supon kipua varten, sairaslomatodistuksen Mies haki seuraavana päivänä, sillä en jaksanut jäädä sitä sinne odottamaan vaan halusin kotiin nukkumaan.

Eilen sitten nousi kesken päivää kuume hetkeksi 37,9 asteeseen. Muutenkin olo oli kuin hakatulla ja missään asennossa ei ollut hyvä olla. Vatsa huusi apua ja ruokatorvi tuntui todella pahasti kärtsänneeltä. Alas en saanut kuin pari kaurajugurttia, kaurajuomaa ja pikkasen mehua. Illalla piti napata 20ml Gavisconia jotta sietäisi käydä nukkumaan, sen verran kuristi ruokatorvea.. enkä yhtään ihmettele oli se to-pe yö sen verran rankaa.

Tänään olen uskaltanut syödä jo kaksi pientä sämpylänpalaa, tosin vatsaa kipristää edelleen kun olen syönyt. Ei heti syödessä vaan hetki sen jälkeen. Hetken nimittäin jo äsken sämpylän syötyäni toivoin, että vatsa ei enää reagoisi, vaan toisin kävi. Taas sattuu vatsaan. Onneksi niitä kouristuksia ei kuitenaakn enää ole. Eilen aamupäivästä muutama lyhyt ja pieni oli, mutta siihen ne onneks sitten jäi.

Mä tosiaan toivon etten joudu enää koskaan sairastamaan vastaavaa vatsatautia! Ja etten joskus jos raskaana olen kärsi pahoinvoinnista ja oksentelusta!

Tiistai  

Mitäs tänne, ei turhaa turhempaa. Väsyttää vain kamalasti ja vatsakin on hieman sekaisin. Kesälomaan vielä kolme työpäivää.. ai mihin kesälomaan, no siihen viikon mittaiseen vuoden ainoaan lomaan.

IsoMörön kanssa on mennyt mukavasti, ei ole kummallekkaan ainakaan vielä tullut oireita. No minulla joskus kädet hieman kutiaa, mutta taitaa johtua koiran syljestä tai sitten likaisesta koiran turkista. Voipi tuolla koiran karvojen nyppimiselläkin olla osuutta asiaan.. ja noilla hyttysillä jotka mua on syöny, niille kun olen allerginen myös.

Päätin sittenkin josko jaksais nyppiä IsoMöröstä nuo karvat, eikä laiskana ajelis niitä koneella. Kauniimpi se nypittynä on. Aikaa siihen vaan menee hurjasti enemmän, mutta koitan nyt päivittäin nyppiä jonkin kohdan niin ei rannekkaan äidy kipeäksi. Koira vaan on aika hassun näköinen kun toisaalla on lyhyt karva ja toisaalla pitkä : D

Jospa sitten suihkun kautta nukkumaan, jaksaa vielä rutistaa viimeiset päivät töissä ennen tuota hurjaa lomaa.

Sunnuntai  

Nyt on käyty Mies esittelemässä porukoille ja mukavasti meni. Mies tykkäsi porukoista ja olla maalla. Ja ilmeisesti ja kaikesta "lukemani" perusteella myös porukat tykkäs Miehestä, ainakin iskällä ja Miehellä riitti juttua. Iskä sanoi meidän lähtiessä Miehelle, että voisin minä sinut vävyksi ottaa :)

Mutta, reissun iloisin uutinen on tässä..



IsoMörkö on palannut! :)

No okei, puhutaan nyt sitten vaikka kesälomasta, sillä kyllä tässä nyt ollaan katsomassa sopeutuuko IsoMörkö taas kaupunkiin ja kestetäänkö me koiraa, lähinnä siis mahdollisen allergian vuoksi. Jos ei allergiaa ilmenee liiaksi ja IsoMörkö ei sopeudu tänne niin sitten se palaa takaisin. En mä ottanu vielä edes sen kaikkia tavaroita mukaan.. trimmerin tosin otin ja karva tuolta "lampaalta" lähtee heti kun mulla on aikaa se pestä ja ajaa :)

Miten tähän päädyttiin.. Mies lauantaina lenkillä ollessa totes, et voishan ton koiran mukaan ottaa ja miten kiva tuo koira on. Siitä mä sitten illan ja tän aamun pohdin asiaa ja lopulta tein päätöksen et otetaan se koeajalle. Koeaika ihan noiden allergioiden ja koiran sopeutumisen takia. Porukat, iskää myöten oli hieman ihmeissään ja pikkasen nihkeitä tuon mulle antamaan :) Pikkusisko tietysti tykkää IsoMöröstä kun se on niin kiltti. Äitipuoli taas menetti lenkkikaverin, vaikka ei se aina ole IsoMörköä mukaan ottanutkaan. Iskä, no, se menetti puhassa haukkujan kun sen oma vanha koira ei enää vahdi pihaa kuulonsa vuoksi. Iskä se olikin se hassuin osa tässä, sillä iskähän on sitä mieltä, että IsoMörkö on turha turjake, hyödytön koira : D Siitäkin huolimatta se oli selkeästi hieman jopa harmissaan kun koiran vein mukanani. Olihan tuo niille yllätys ja niin se oli mullekkin, mä olin vielä eilen aamusta ihan varma ettei IsoMörkö koskaan palaa mun luokse :) Mutta, koeaika, sitä mä hoen päässäni, jottei sitten tule suurta pettymystä jos koira joudutaan palauttamaan maalle.

Mutta, iloinen mä silti olen.. Mun oma turha turjake on taas kotona! :)

Lauantai  

Jos sinulla on lapsi päivähoidossa niin suosittelen jättämään tämän kirjoituksen väliin =) Et ehkä halua tietää millaisia ihmisiä ne lastasi hoitavat ihmiset ovat :)

Eilinen työpaikan bileilta meni mukavasti, tosin mä lähdin kotiin jo yhdentoista aikaan. Mutta kivaa oli silti. Jutut oli aivan hermottomia, aiheet pyöri pääsiassa miehissä ja seksissä niin ja meidän kiroulukiellossa työpaikalla :) Me ei enää saada kiroilla kuin ainoastaan silloin kun me viitataan jonkun sanomaan, muuten pitää sanoa aina *piiip* : D Okei ehkei tämä vitsi avaudu muille, muta hauska se silti on : D No nyt mä sitten keksin et jos sanoo vahingossa kirosanan niin siihen voi liittää perään, "sanoi Kirsi" (Kirsi olkoon nyt jonkin työkaverin nimi) : D

Seksi oli kuitenkin illan ehdottomasti suosituin puheenaihe ja siitä puhuttiin vielä kovaan ääneen, ei varmasti jääny muilta ravintolassa kuulematta. porattiin anukseen ja pökittiin muuten vaan : D

Mutta, se siitä, nyt alkaa matka kohti porukoita. Yksi yö siellä vain ollaan, tavallaan harmi, mutta ehkä Miehen ensivierailuksi ihan hyvä.

Torstai  

Tutustuin tänään aamulla töihin mennessä peuraan, onneksi en kuitenkaan liian läheltä. Siinä se tepsutteli tien yli hiljalleen aivan kuin sillä ei olisi mihinkään kiirettä, muutaman juoksu askeleen se otti, mutta tyytyi sitten tepsuttelemaan hiljakseen edestäni. Aika pieni kokoiselta se vaikutti, eikä muita näkynyt sen seurana, olisiko sitten ollut viime kesän lapsosia joka oli juuri vieroitettu äidistään. Tai enhän minä niiden elämästä oikeastaan mitään tiedä joten mietiskelen vain.. mutta sen tiedän, että peura harvoin liikkuu yksin. No ihan kiva kuitenkin ettei sen kaveri ollut mukana hyökkäämässä eteeni heti tuon perään, tosin olin onneksi saanut vauhdin jo sen verran hiljaiseksi ettei ehkä olisi törmäystä tapahtunut, mutta ei voi tietää varmaksi. Satasen alueella juuri vetelin reilua satasta kun olin juuri ajatellut saavuttaa rekan ennen ohituskaistaa. No jäi se rekka sitten saavuttamatta ja kun se rekka kääntyi pois tieltäni, sain sitten onneks loppu matkan ajella rauhassa omaa vauhtiani.

Lisäks orava kävi tänään tutustumassa parvekkeeseemme, siinä se hetken pomppi paikasta toiseen ja taisi sitten kadota seinän kautta elämää muualle tutkimaan.

Myös kirvoihin olen ikäväkyllä viime päivinä tutustunut. Ne ovat kovasti tykänneet minun orvokeistani parvekkeella. Nyt orvokkien kukan lehdet sitten nuukahtelee kun olen suihkinut kirvoja oikein antaumuksella mäntysuopaliuoksella. Onnekseni nuo eivät ainankaan vielä ole keksineet mansikkaani, tomaattiani tai muita kukkiani, vain tuohon yhteen ruukkuun ovat ängenneet. Mutta nyt ainakin toistaiseksi näyttää siltä, että noita ei enää olisi harminani.. ainakaan montaa.. toistaiseksi.. en vaan luota siihen, että niistä olisi jo päästy eroon kokonaan.

Keskiviikko  

Nyt kun olen ostellut valmiita leimakuvia vähän joka puolelta niin tarvitsisi vielä tehdä niitä korttejakin :) Tosin vielä tarvittaisiin Magnolian Tildan tytölle aitaa tai muuta minne neidin pistäisi istumaan kortissa..

Tänään söin kesän ensimmäisen mansikan, metsämansikan työpaikan pihasta. Kaipa se kesä tästä alkaa =)

Eipä tänne sitten muuta kuulukkaan..

Tiistai  

Aika hiljaista on ollut viimepäivinä. Lähinnä töitä ja kotona laiskottelua.

Töissä tosin yllätyin kun toinen työkaverini avautui minulle, kertoi yksityiselämästään. Ei mitenkään pitkään kaavan mukaan, mutta sen verran, että hieman hämmennyin. Tuo sama työkaveri kyseli olisinko kiinnostunut vaihtamaan paikkaa, hän on saanut paikan toisaalta ja kyseli multa siihen malliin ettei pistäis ollenkaan pahitteeks jos lähtisin mukaan. Ongelma vaan on siinä ettei tuo olisi kuin ehkä vuoden pesti ja siihen mulla ei ole mahdollisuutta. Toisaalta pankki voi muutenkin tykätä enemmän jos pidän saman paikan nyt enkä vaihda heti. Ja paremmaltahan se näyttää ansioluettelossakin. Joten se vaihtoehto on pois suljettu vaikka harmittaakin jos tuo työkaveri lähtee, no ei se ole vielä varmaa lähteekö ja jos lähtee voi olla, että vain vuodeksi.

Tosin eihän tässä tiedä miten oma elämä menee vaikkapa vuoden päästä.. kaikkea voi sattua ja tapahtu :)  tai olla tapahtumatta.. Ainakin talo pitäis saada rakennettua :)

Talo rintamalle tosin ei kuulu mitään uutta, muutamaa tarjouspyyntöä odotellaan vielä. Sen jälkeen alkaa ehkä jo hieman tilanne hahmottua, ehkä :)

Lauantai  

Juhannus vietettiin meidän osalta jo torstaina. Oltiin kaverin saaristopaikalla ja sieltä siirryttiin toisen kaverin luokse. Köllöteltiin siellä sitten pihalla paljussa, oli muuten aika mukavaa, voisin ottaa omallekkin pihalle tuollaisen paljun :)

Onnistuin Miehen sanojen mukaan hämmentämään hetkeksi seurueen muut miehet, kun uskalsin sitten kiivetä paljuun ilman rihmankiertämää :) No ne eivät olekkaan vielä koskaan olleet vastaavassa tilanteessa minun kanssani, ei olla saunottu yhdessä edes. Ja enhän minäkään vielä joskus parikymppisenä olis uskaltanu ilkosillani samaan saunaan tai paljuun heidän kanssaan mennä, mutta kaipa se ikä on tuonut rohkeutta ja hyväksyntään omaa kroppaansa kohtaan. Olen jo useasti huomannut, että ennemminkin ne miehet ujostelee minun alastomuuttani kuin minä heidän mahdollisia katseitaan.

Itse en juonut jussin aatonaattona kuin kaksi siideriä illan aikana ja pienen huikan kaverin kaljasta. Tosin olisin varmaan juonut hieman enemmän jollei olisi lähdetty sinne toisen kaverin luokse ja oltu siellä niin pitkään, enhän mä tienny, että siellä niin pitkään menisi ja en tietenkään älynny ottaa mitään juotavaa mukaan. No toiset sitten veteli kaljojaan ja viinaksiaan, mutta minä en kaljaa juo ja kirkkaasta viinaksestakin halusin pysyä erossa, joten selvänä se ilta sitten meni.

Mitään sen kummempaa ei tehty. Mies tosin ui vaatteet päällä meressä, kännykkä taskussa. Siis ei tosiaankaan mitenkään tarkoituksellisesti. No kännykkä nyt näyttäisi toimivan suurin piirtein, huoltoon se kuitenkin tarvitsee viedä.

veneeltä lähdettiinkin sitten jo perjantaina aikaisin aamusta, Miehellä kankkunen ja minulla pää kipeä liiasta tupakasta ja huonosti nukutuista öistä. Kotona otin sitten kolmen tunnin päikkärit ja viimeyönä nukuin noin kaksitoista tuntia. Nyt ei sitten väsytä.. no onneks huominen vielä vapaata joten kaipa tämä tästä.

Viikon päästä sitten yhdeksi yöksi minun porukoilleni maalle, Mies mukaan. Siskokin tulee sinne samaan aikaan joten näkee sitten sekin Miehen :) Ennen tuota reissua olisi kuitenkin perjantaina työporukan kanssa bileet, tosin minä aijon tyytyä syömään vain hyvin ja huristella sitten jo aikaisin kotiin nukkumaan.